Osmo hiillosti Coltmiestä alkuviikosta "Missä viipyy bloggaus koeajosta". Coltisti on tällähaavaa kiireinen mies eikä aikeissa ollut tarttua kynänvarteen painostuksesta huolimatta. "Kirjota ite" sanoin puoli vitsillä Osmolle. Viime yönä Osmo toimittikin tuon tarinan sähköpostiin. Hyvin poika kirjoittaa, ei ole turhaan koulunpenkkejä kuluttanut.
HEHE TÄSSÄ TARINA
Arvon Coltisti pyysi minua kirjoittamaan tarinan viime lauantaisesta koeajoreissusta. Notta tässäpä sitä pieni reportaasi.
Käytiin tosiaan Mr. Coltin kanssa katsastamassa golffia Lemillä. Huhut kylillä kertoo että Coltisti työllistyy kesäksi johonkin suureen teräsfirmaan toimariksi, joten edustuspelille oli siis oikeasti tarvetta.
Colt-miehen sydän on aina sykkinyt myös saksalaisille, joten kohteena oli saksalaisvalmisteinen, kaksiovinen, maranellon punainen klassikkoraaseri 80-luvulta. Keräilyharvinaisuus siis kyseessä.
Päästyämme paikalle ja pienen ulkoisen pälyilyn jälkeen päätimme siirtyä koeajolle. Sitä ennen tosin oli ongelmia, sillä kuskin oven kahva oli paskana, ja auto piti käynnistää omistajan antamalla tiirikkasarjalla.
Myyjä kehui auton omistajan olleen joku bööna, joka oli vaihtanut silmäteränsä ilmastoituun mondeoon. "Vittu mikä spede, FIX OR REPAIR DAILY, TAJUSIKKO HÖHÖHÖHÖ, lohkaisi Colt-mies ja löi veekasin puolikkaan tulille.
Koeajolla homma luisti: vaihteet solahteli pesään kuin puukko mummoon ja meno oli maireaa. Päätimme kuitenkin suorittaa perinteisen kestotestin, jolla olemme aina sertifioineet automme. Ainoa kyseisen testin läpäissyt auto
on Colt-miehen edesmennyt Coltti, eikä tälläkään kertaa syntynyt poikkeusta. Pienen herkistelyn jälkeen kone keitti. Colt-mies epäily syyksi joko paskana olevaa flektiä tai rumaa ratinpäällystä.
Siispä linkutimme raadon takaisin myyjälle, ja totesimme että piä tunkkis. Siirryimme takaisin sivistyksen pariin, ja pyöräytimme huuleen skruffin ekstra sterkin Coltin muistolle, Rust In Pieces old buddy, never forget.
TERVEISIN OSMO
Kiitokset Osmolle hyvästä tarinasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti